Iltasatu: Maa

  -Katso! pikkutähti sanoi. -Katso tuonne!

Se oli aivan uusi tähti. Tämä oli sen ensimmäinen kerta loistaa ja näkyä kauas, jopa sinivihreälle planeetalle asti. Pikkutähti tuikki ihmeissään kun tutki tuota planeettaa ja kysyi: -Miksi sekin loistaa? Eihän se edes ole tähti.

Vanha tähti oli sanonut sille, että tuo planeetta oli toiselta puolelta sininen ja sen toisella puolella olisi myös vihreää. Mutta nyt sen pintaan syttyi valoja; suuria valomeriä ja pyöreitä pisteitä, kuin yksinäisiä tähtiä. Pikkutähti ajatteli, että valorykelmät näyttivät samalta kuin viereinen galaksi, naapurissa asuva tähtiperhe.

  -Aivan, se ei ole tähti, vanha tähti sanoi. -Mutta se kiertää tuota tähteä tuolla. Kauempana eräs tähti vilkkui kiivaammin kuullessaan puhuttavan itsestään. -Sen nimi on Aurinko, vanha tähti jatkoi. - Ja se kertoi tuon sitä kiertävän planeetan nimen. Sitä kutsutaan Maaksi.

  -Miksi siellä on valoa kuin tähdissä? pikkutähti toisti. Ovatko planeetat sairaita tähtiä?

  -Eivät, eivät ne ole, vanha tähti selitti. Auringon mukaan siellä asustaa olentoja, jotka tekevät valoa yöhön, silloin kun eivät näe Aurinkoa. Sitä aikaa ne kutsuvat yöksi, ja silloin ne näkevät meidät.

  -Mutta miksi sinun planeettasi eivät loista kuin Maa?

  -Minun planeettani ovat liian kylmiä, vanha tähti vastasi. -Aurinko pitää hyvää huolta Maasta ja siellä nuo olennot voivat tehdä valoa. Se nimittäin suojaa sitä lämmöllään. Katso  Maata tarkkaan. Näetkö tuon kuplan sen ympärillä?

Pikkutähti tuikki myöntävästi.

  -Sen on nimeltään ilmakehä ja sekin suojaa Maata, vanha tähti sanoi ja piti tauon. -Minun planeetoillani ei ole sellaista, se jatkoi lopulta.
Sen tuikkeessa häivähti surua. Pikkutähti halusi lohduttaa vanhaa tähteä, mutta nuori tähti ei tiennyt miten. Sekin lannistui hieman ja sen loiste himmentyi.